tiistai 29. tammikuuta 2013

Tervehdys kaikille!

Ansku tässä kerran jo kauan sitten kyseli mielipidettäni tästä blogista ja vastaan nyt "pienellä" viiveellä, että minun puolestani se on OK ja on ihan hyvä, että jossain tulee esiin myös asioiden toinen puoli. Olen kiitollinen siitä, että minulla on näin hyviä ystäviä.

Itse en ole jaksanut kauheasti kirjoitella, kun tämä prosessi on vienyt kaikki voimat.

Raskasta on ollut nähdä myös se, mitä tämä kaikki on tehnyt perheelleni ja läheisilleni. Surullista kyllä, edes Korkein oikeus ei saanut laitettua pistettä tälle järjettömyyden riemuvoitolle. Sen seurauksena lapset joutuvat elämään jatkossakin ilman asianmukaista hoitoa ties miten pitkään, ja kaikki vain siksi, että mikään viranomainen ei näköjään pysty myöntämään virheitään ja ottamaan vastuuta teoistaan.

Sekä murhajutun että tämän siitä poikineen toisen jutun runnominen eteenpäin perustuu samaan strategiaan: syyttäjät ovat keränneet niin ison kasan roskaa, että vaikka kaikki "näyttö" voidaan todeta pala palalta pelkäksi roskaksi, siitä jää niin paha haju, että tuomarit ovat valmiita tuomitsemaan joka tapauksessa.

Vaasan hovioikeudessa oli sen verran fiksut tuomarit, että he huomasivat pahan hajun johtavan Porin poliisiin eikä minuun. Toivottavasti järki voittaa tälläkin kertaa.

Tämä edellä sanottu pätee myös Jens Kukkaan. Hän on särmikäs persoonallisuus ja tiukka kasvattaja, mutta minun tai kenenkään muunkaan lapsille hän ei ole koskaan tehnyt mitään pahaa, minkä jopa hänen pahimmat vihamiehensä (ja väitetyt ulkopuoliset uhrit) vahvistavat.

Päin vastoin Jens suhtautuu jyrkän tuomitsevasti kaikkeen alaikäisiin kohdistuvaan ahdisteluun, kuten hänen siskonsa edellisessä blogikirjoituksessa totesi. Jens on aikoinaan puolustanut teini-ikäistä siskoaan tilanteessa, jossa samassa taloudessa asunut uusioperheen ei-sukuaoleva "isoveli" osoitti sopimatonta kiinnostusta "pikkusiskoaan" kohtaan.

Kaiken tämän saastan keskellä on ollut vaikeaa ylläpitää positiivista elämänasennetta, mutta yritän jaksaa - jos ei muuten niin lasten ja Jukan takia. Jukka oli aikoinaan tunnettu siitä, että hän jaksoi väsymättä pitää heikompien puolta ja taistella vääryyksiä vastaan. Jukka kääntyisi haudassaan, jos tietäisi, mitä Porin poliisi on muutaman syyttäjän ja muutaman objektiivisuutensa menettäneen "asiantuntijan" avustuksella tehnyt perheellemme.

Minä jatkan nyt Jukan jalanjäljissä taistelua oikeuden ja perheemme puolesta.

Kirjoittanut Anneli Auer, 27.01.2013