torstai 27. kesäkuuta 2013

Sanaton



Päivystin tänään puolen päivän aikaan tietokoneella, jotta saisin heti tuoreeltaan tiedon Annun ja Jensin tuomioista. Toivoin parasta, mutta pelkäsin pahinta. Jälkimmäinen toteutui.

Kirjoitin Annulle kirjeen. Ei siitä pitkää kirjettä tullut, eikä kovin selkeää. Minulta ovat harvoin sanat hukassa, mutta nyt ne pakenevat ulottumattomiini. Mitä voin sanoa ihmiselle, jolta kerta toisensa jälkeen riistetään toivo tulevaisuudesta ja usko siihen, että oikeus toteutuu? Halusin sanoa, että vaikka asiat nyt näyttävät kovin synkiltä, niin ennen pitkää ne muuttuvat paremmiksi. Olen ennenkin sanonut niin. Olen silloinkin ollut väärässä.

Toivottavasti kirjeeni kuitenkin edes hiukan lämmittää vastaanottajaansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti