Päivystin tänään puolen päivän aikaan tietokoneella, jotta
saisin heti tuoreeltaan tiedon Annun ja Jensin tuomioista. Toivoin parasta, mutta pelkäsin
pahinta. Jälkimmäinen toteutui.
Kirjoitin Annulle kirjeen. Ei siitä pitkää kirjettä tullut,
eikä kovin selkeää. Minulta ovat harvoin sanat hukassa, mutta nyt ne pakenevat
ulottumattomiini. Mitä voin sanoa ihmiselle, jolta kerta toisensa jälkeen
riistetään toivo tulevaisuudesta ja usko siihen, että oikeus toteutuu? Halusin sanoa,
että vaikka asiat nyt näyttävät kovin synkiltä, niin ennen pitkää ne muuttuvat
paremmiksi. Olen ennenkin sanonut niin. Olen silloinkin ollut väärässä.
Toivottavasti kirjeeni kuitenkin edes hiukan lämmittää
vastaanottajaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti