Viime kesänä yhdessä ”laatu”-lehdessä
Annua kuvailtiin erakoksi ja kerrottiin, että Annu viettää suurimman osan
ajastaan neljän seinän sisällä. Asia ei ollut ihan niin, mutta se saattoi olla pusikossa
kykkimiseen kyllästyneen toimittajan rehellinen oma näkemys. Minä olin viime kesänä
varmasti sitten vähintään yhtä mökkihöperö. Meidän vakiovitsi olikin, kun lähdettiin
Annun kanssa ulos, että tässä nämä erakot lähtee vähän tuulettumaan. Tai kun
hain Annua kahville, niin kysyin, että ”tulisiko naapurin erakko kahville vai
jäätkö vaan sinne neljän seinän sisään?”
Kun minä mietin julkisuuteen tuloa tämän
Annun asian tiimoilta, en huomannut lainkaan ajatella siltä kannalta, että
motiivini voisi olla jollain tapaa kyseenalainen. Että tavoittelisin jotenkin
omaa etuani. En vieläkään ymmärrä, mitä etua minulle itselleni voisi olla
julkisuudesta. Asia olisi aivan toinen, jos olisin pyrkimässä chattijuontajaksi.
Ajattelin lähinnä vain, että mitä voisin tehdä Annun hyväksi tai millä tavalla
ihmiset saisi ymmärtämään, että Annu on ihminen siinä missä me muutkin ja
kaiken lisäksi vielä syytön kaikkiin niihin mielettömiin syytöksiin, joita
häntä kohtaan tehtaillaan. Halusin tehdä jotakin hyvää, jotakin mihin
pystyisin. Halusin tehdä edes jotakin, enkä ainoastaan tyytyä kauhistelemaan,
mitä ihmettä tässä ollaan tekemässä Annulle ja hänen lapsilleen.
Olin ensin aika järkyttynyt, kun
kuulin luultavan, että haen itselleni julkisuutta Annun varjolla. Ansku
lievensi tuskaani, oudolla tavalla, järkyttämällä minua vielä entisestään. Ansku
esitti näkemyksensä ihmisten perimmäisestä motiivista kaikelle toiminnalleen.
Hän sanoi, että ihmiset toimivat aina ja kaikessa puhtaasti itsekkäistä
lähtökohdista, silloinkin, kun haluavat tehdä hyvää muille. Hyväntekemisessäkin
itsekkyys näyttäytyy jollain tasolla vaikka omana hyvänolon tunteena siitä, että
on ollut jollekin avuksi ja hyödyllinen. Itsekkyys kaiken motivaattorina - hiukan
katkera pala nieltäväksi vaikka niin kertakaikkisen totta… myös omalla
kohdallani. Ajattelin asiaa pitkään ja hartaasti keskustelumme jälkeen ja olen
ylpeänä valmis nielemään tuon. Dalai Laman viisaus on pitkälti samansuuntainen.
”Yksinkertaiset itsekkäät ihmiset
ajattelevat aina itseään, ja seuraukset ovat kielteiset. Viisaat itsekkäät
ihmiset ajattelevat muita ja auttavat muita niin paljon kuin voivat, ja sen
seurauksena hyötyvät itse.” -Dalai lama
