Kun itkupotkuraivarit ei auta ja haluaa etsiä elämän valoisia puolia, niin kaiken käräjätuomarien moittimisen ja motlaamisen lomassa, oli minun pakko yrittää pinnistellä keskiaivojani ja etsiä Annun viimeisimmästä tuomiosta edes jotakin positiivista. Tutkimuksen mukaan ihmisen optimismia näyttää hallitsevan pieni osa keskiaivoissa. Tämä alue aktivoi ihmisiä ajattelemaan positiivisesti siitä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Mitä optimistisempi ihminen on, sitä valoisammalta alue näyttää aivoskannauksessa. Vaikka ajatus siitä, että pahassa olisi jotain hyvää, on aika absurdi, niin löysin kuin löysinkin tuosta kammottavasta tuomiosta muutaman iloisen asian. Keskiaivoni olisivat loistaneet ainakin hetken skannauksessa.
Yksi hyvä asia on ilman muuta se, että kyseiset tuomarit hoksasivat lasten kertomien eläinrääkkäysjuttujen mahdottomuuden ja hylkäsivät syytteet näiltä osin. Vaikka kertomukset olivat värikkäitä, kekseliäitä ja suorastaa aivan hulvattomia, tutki poliisi kaiken tarkasti ja perusteellisesti asiaan kuuluvalla vakavuudella. Itse en ihmettelisi vaikka poliiseja olisi hippasen huvittanutkin kyseinen tehtävä. Tuomarit eivät siis pitäneet lasten juttuja näiltä osin luotettavina. Kuinka olisivat voineetkaan. Toiseksi tuomarit huomasivat ja erikseen myös tiedotteessaan mainitsivat, ettei kyse ole ollut saatananpalvonnasta, johon syyttäjät kuitenkin osaltaan vetoavat KKO:ssa syksyllä käsiteltävässä murhajutussa. Tuomarit eivät siis pitäneet lasten juttuja näiltä osin luotettavina. Viimeiseksi vaan ei lainkaan vähäisimmäksi, tuomarit arvioivat joidenkin lasten näkemykset väitetyistä tapahtumista täysin luotettaviksi ja hylkäsivät siksi syytteet näihin lapsiin kohdistuneiden rikosten osalta. Tuomarit eivät siis pitäneet juttuja näiltäkään osin luotettavina. Siinä taisikin olla kaikki ns. hyvät puolet. Syyttäjät ovat edelleen tyytymättömiä tuomioon ja tahtovat arvatenkin vetää hylätyt syytteet mukaan hovioikeuteen. Vetoan teihin syyttäjät, tulkaa järkiinne ja luopukaa näistä kamalista syytteistä tai jättäkää jo edes nämä asiaan täysin sivulliset lapset ja heidän perheensä rauhaan.
Yleisesti on tiedossa ja asiantuntijoitakin asiasta kuultu, että mitä enemmän lasten jutut sisältävät valheita ja suoranaisia mahdottomuuksia, sitä vaikeampaa on määritellä onko loppukaan osa kertomuksesta totta. Tuomarit pitivät lasten juttuja varsin monilta osin epäluotettavina, osin täysin mahdottomina. Silti tuomarit halusivat uskoa, että osa jutuista piti paikkaansa ja uskalsivat tuomita Annun ja Jensin pitkiin vankeustuomioihin. Tuomarit käyttivät jutussa varsin laajaa omaa harkintaa, ohittaen jopa asiantuntijoiden antamat arviot. Annun persoonallisuudenkin tuomarit arvioivat omatoimisesti tosin täysin erilaiseksi kuin mielentilatutkimuslausunnon laatineet Vaasassa ja aivan erilaiseksi kuin mihin syyttäjät vetoavat syksyllä KKO:teen etenevässä murhajutussa. Luonneanalyysejä näyttää tekevän vähän yksi jos toinen (muutkin kuin käräjätuomarit), jokainen omista lähtökohdistaan ja omiin tarkoitusperiinsä sopiviksi. Itsestäni olen tämän blogin julkaisemisen jälkeen saanut lukea jos jonkinlaisia luonnearvioita ja ”kuinka minua viedään kuin litran mittaa”. Minua ei vie kukaan minnekään, menen juuri sinne minne itse haluan.
Valoisuus keskiaivoissani hiipuu, kun ajattelen Annua ja lapsia. Annu joutuu olemaan vankilassa ja oikeusprosessit venyvät pitkiksi. Huolestuttavin on kuitenkin lasten tilanne, kun heitä käsitellään seksuaalisesti hyväksikäytettyinä vaikka todellisuudessa he kärsivät valemuistoista / muistin manipuloinnista, joka on erityyppinen, mutta vähintäänkin yhtä vakava ja vaikea asia. Toivottavasti tämä asia huomioidaan ja lapset saavat parhaan mahdollisen avun tilanteessaan. Kaikesta huolimatta uskon ja toivon, että Annu ja lapset saavat vielä oman elämänsä takaisin - siitä ajatuksesta en suostu luopumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti